Eksyin tässä äsken lukemaan eri foorumeita.. Pisti silmään keskustelu jossa puhuttiin vammasten pukeutumisesta, aika monta kertaa tuli esille kommentteja ettei " pyörisläisillä oo mitään tyylitajua"
Tottakai niitten vaatteitten pitää olla mukavat päällä, jotta niissä jaksaa olla tarvittaessa kellon ympäri.
" Kun kerran on löytäny metallimusiikin sieltä ei oo hevillä paluuta". Mie haluan omalla tavallani osottaa sen että kyllä sitä voi pukeutua asenteella vaikka liikkuukin pyörätuolilla. Täytyy vaan löytää se omatyyli ja vaalia sitä! \m/
Kuvassa miun lisäks Joensuulaisen Distress of ruin bändin laulaja Lauri Ruotsalainen, (kuvan julkaisuun on pyydetty lupa!) Distress of Ruin
Olin avustajan kanssa 3 pv Helsingissä Tuska-festareilla, onneksi siellä oli isot monitorit mistä näki hyvin bändin vaikka ei oiskaan ollu eturivissä. Yks mieleenpainuvampia bändejä oli ehdottomasti legendaarinen Alice Cooper!
Esteettömyys asiaa näin ulkopaikkakuntalaisen näkövinkkelistä.. no joo Helsinki nyt ei oo mikään esteettömyyden paratiisi, kaikki ne ratikkakiskot, sadevesiväylät keskellä tietä.. ilman avustajaa siellä ei paljo liikuttas mutta joo, Helsinki on helsinki :D
Tätä mie oon pitkään miettinyt festareilla että miks invakorokkeet on niin kaukana ite lavoista? Ettei sieltä näe yhtään mitään, esiintyjät näyttää ihan muurahaisen p**kan kokosilta.. Muutaman kerran siellä olleena, tiedän että jos haluan rahalleni vastinetta nii se on mentävä eturiviin. Mitä mieltä te muut ootte inva-korokkeiden sijainnista? Näkeekö sieltä hyvin esiintyjät?
Yövyin Scandic Grand Marinassa ja voin suositella sitä muillekin pyörätuolia käyttäville! Hotellista löytyy hissit on tilavat inva-huoneet. Hotellista keskustaan oli 2,4 km. Tuli ratikat ja metrot tutuksi, niihin pääsee hyvin pyöriksellä, kun on avustaja mukana. Mutta busseihin ei ollu kyllä mitään asiaa niissä oli niin korkeet kynnykset et ois tullu ruumiita jos ois yritetty päästä niihin.
Nauttikaa musiikista!
-Ansku-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti