Tuska 2015

Kääk, Elämää Esteittä- blogi on täyttäny vuodenpäivät jo aikoja sitte! Ensimmäisen postauksen oon kirjottanu 15.1.2014 :)
Eksyin tässä äsken lukemaan eri foorumeita..  Pisti silmään keskustelu jossa puhuttiin vammasten pukeutumisesta, aika monta kertaa tuli esille kommentteja ettei " pyörisläisillä oo mitään tyylitajua"

Tottakai niitten vaatteitten pitää olla mukavat päällä, jotta niissä jaksaa olla tarvittaessa kellon ympäri.

En ees tiiä minkähänlaine tyyli mulla nykypäivänä olis jos en ois löytäny mulle rakasta metallimusiikkia, oiskohan se jotain kukkakuosia x)
" Kun kerran on löytäny metallimusiikin sieltä ei oo hevillä paluuta". Mie haluan omalla tavallani osottaa sen että kyllä sitä voi pukeutua asenteella vaikka liikkuukin pyörätuolilla. Täytyy vaan löytää se omatyyli ja vaalia sitä! \m/

 Kuvassa miun lisäks Joensuulaisen Distress of ruin bändin laulaja Lauri Ruotsalainen, (kuvan julkaisuun on pyydetty lupa!)  Distress of Ruin

Olin avustajan kanssa 3 pv Helsingissä Tuska-festareilla, onneksi siellä oli isot monitorit mistä näki hyvin bändin vaikka ei oiskaan ollu eturivissä. Yks mieleenpainuvampia bändejä oli ehdottomasti legendaarinen Alice Cooper!

Esteettömyys asiaa näin ulkopaikkakuntalaisen näkövinkkelistä.. no joo Helsinki nyt ei oo mikään esteettömyyden paratiisi, kaikki ne ratikkakiskot, sadevesiväylät keskellä tietä.. ilman avustajaa siellä ei paljo liikuttas mutta joo, Helsinki on helsinki :D
Tätä mie oon pitkään miettinyt festareilla että miks invakorokkeet on niin kaukana ite lavoista? Ettei sieltä näe yhtään mitään, esiintyjät näyttää ihan muurahaisen p**kan kokosilta.. Muutaman kerran siellä olleena, tiedän että jos haluan rahalleni vastinetta nii se on mentävä eturiviin. Mitä mieltä te muut ootte inva-korokkeiden sijainnista? Näkeekö sieltä hyvin esiintyjät? 

Yövyin Scandic Grand Marinassa ja voin suositella sitä muillekin pyörätuolia käyttäville! Hotellista löytyy hissit on tilavat inva-huoneet. Hotellista keskustaan oli 2,4 km. Tuli ratikat ja metrot tutuksi, niihin pääsee hyvin pyöriksellä, kun on avustaja mukana. Mutta busseihin ei ollu kyllä mitään asiaa niissä oli niin korkeet kynnykset et ois tullu ruumiita jos ois yritetty päästä niihin.

Nauttikaa musiikista!

-Ansku-

Työkyvyttömyyseläke vaiko työpaikka??

Valintaa ei  edes tarvitsisi kahta kertaa miettiä ilman muuta se työpaikka, mutta entä jos sinulla on jokin rajoite, (cp-vamma, pyörätuoli) joka ainakin omalta osaltani on varmasti vaikuttanut siihen etten ole sitä työpaikkaa saanut, tai olen eri arvoisessa asemassa työnhakijana työnantajien mielestä koska minulla on niin näkyvä vamma (pyörätuoli) .

Työkyvyttömyyseläke = Monimutkainen kakku!
 
Monesti opiskelijalle aletaan viimeistään ammattikoulussa puhua työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisestä juuri kun olet valmistumassa ammattiin!? Niin kuin minulle kävi. Puin asiaa monta, monta kertaa ja lopulta suostuin ehdotukseen, no joo.. Päätin jo siinä istuessani opintoneuvojan toimistossa että, tää eläke "vaihe" kestää miulla siihen asti kunnes löydän työpaikan. 
Aivan järkyttävää laskin äsken että siitä itselle tehdystä päätöksestä / lupauksesta on kulunut vajaa 3 vuotta!! :/ Itsellenihän tuo eläke on ollut vaan  pelkästään  toimeentulon turvaamiseksi, ilman tätä olisin todennäköisesti vieläkin pyörimässä vanhempien nurkissa.

Vaikka olisi työkyvyttömyyseläkkeellä se ei todellakaan kaikkien osalta tarkoita sitä että olisi työkyvytön!

Tämän kyseisen eläkkeen varjopuolet on tullut erittäin tutuksi.., kaupungin virastot joitten kuuluisi auttaa vasta valmistuneita nuoria pääsemään kiinni työelämään, heidän kauttaan mahdolliset työkokeilut eivät onnistu koska asiakkaalla on tietyn tyyppinen eläkepäätös, vastaus jonka  itsekin olen kuullut.. " Sori, me emme voi auttaa sinua". Eläkkeellä olo toki voi vaikuttaa myös siihen ettei saa kelan myöntämää kuntoutusta joka on erittäin isossa osassa siihen että pyörätuolilla rullailevan arki sujuu. Välillä tuntuu että tahot jotka on päättämässä tällaisista asioista, eivät oikeasti edes tiedä kuinka se voi vaikuttaa vammaisen arjesta selviytymiseen. Aivan kuin he odottaisivat  siihen asti kunnes tällaisia palveluita tarvitseva asiakas on siinä kunnossa ettei hän kykenisi asumaan itsenäisesti vaan ainut vaihtoehto olisi 24/7 tuettu asumismuoto.
On todella hyvä että tällaista asumismuotoa pystytään järjestämään, mutta jotenkin  itselle se tuntuisi vieraalta ajatukselta, kun asunnossani kävisi jatkuvasti auttamassa uusi avustaja. 

-Ansku-